Tuusulan lukion blogi
14.25
Hyrylän ylioppilaan puhe syksyllä 2025
Arvoisa juhlaväki, ystävät ja läheiset, opiskelijat, opettajat ja rehtori sekä muu koulun henkilökunta. Kiitos, että olette tulleet juhlistamaan valmistumistamme sekä itsenäistä Suomea. Olemme kaikki onnistuneet, sillä tänään olemme painaneet valkolakin päähämme, jokainen lukiouransa päätöksessä, matkalla kohti uutta elämänvaihetta.
Kuten mekin, on myös Suomi kokenut kaikenlaisia muutoksia. Meidänkin lukiovuosiimme vaikuttanut muutos on uusi oppivelvollisuuden pituus. Olemme kaikki hakeneet yläasteen jälkeen toisen asteen koulutukseen. Kuka lukioon, kuka ammattikouluun ja kuka molempiin. Olemme kaikki kiitollisia ja ylpeitä siitä, että hyvinvointivaltiomme tarjoaa meille tämän kaiken.
Jokaisen tässä seisovan ylioppilaan matkaan on varmasti kuulunut onnistumisia ja epäonnistumisia sekä iloja ja suruja. Mutta ennen kaikkea siihen on kuulunut yhteisiä muistoja ja käännekohtia.
Emme aloittaneet lukiouraamme täällä. Teimme sen Hyrylän koulukeskuksessa. Toisen vuoden alkaessa meitä kohtasi taas uusi alku, omanlaisensa sellainen. Kaikki me sekä opiskelijat että opettajat olemme saaneet opetella yhdessä uuden koulumme toimintaperiaatteita, kaikki uuden äärellä.
Saimme tanssia Monion ensimmäiset wanhat, jotka olivat upeat ja suurenmoiset. Olemme yhdessä nauttineet penkkareista sekä muista koulumme perinteistä ja tapahtumista.
Nyt se kaikki on kuitenkin takanapäin. Siirrymme taas uuden ja meille tuntemattoman äärelle. Tiemme erkanevat. Kuten ne erkanivat muista vuosiluokkamme ystävistä viime keväänä.
Ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan katoa. Olen kiitollinen jokaisesta uudesta ystävyyssuhteesta, joita olemme yhdessä luoneet näiden reilun kolmen vuoden aikana. Olemme tehneet lukiovuosistamme itsemme näköiset. Toivonkin, että nämä vuodet jäävät sydämiimme loppuelämämme ajaksi.
Suuri kiitos lukiovuosien rakentamisesta kuuluu myös lukiomme ainutlaatuisille opettajille. Olette opettaneet meille paitsi tietoja ja taitoja myös kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Olette muutakin kuin opettajia. Olette turvallisia aikuisia nuorten lukiolaisten elämässä. Kiitos siitä.
Vielä ysiluokan kesällä ajattelin, että isona minusta tulee ensihoitaja. Siksi yhteishaussa hainkin ammattikouluun lähihoitajaksi. Olin pitkään miettinyt kaksoistutkintoa, mutta mitä lähemmäs toista astetta tultiin, sitä enemmän aloin kallistua pelkkien lähihoitajaopintojen kannalle.
Onneksi ihanien ja rakkaiden läheisten kannustamana päätin kuitenkin opiskella kaksoistutkinnon. Olen siitä kiitollisempi kuin koskaan.
Ammattikoulun ja lukion yhdistäminen opetti minulle sen, miten aina ei kannata mennä sieltä mistä aita on matalin.
Olin yllättynyt, kun opintojeni keskellä huomasin ammattikoulujaksoilla kaipaavani lukioon. Kaipaavani lukioystäviäni ja opettajiani sekä niitä haasteita, joita minulla ammattikoulussa ei ollut.
Ysiluokkalainen minä nipin napin kahdeksan keskiarvolla ei olisi ikinä uskonut isona hakevansa yliopistoon ja samalla työskentelevänsä lastenhoitajan ammatissa. Olen ylpeä tekemästäni päätöksestä, joka toteuduttuaan on tuonut minut tähän pisteeseen.
Joten olkaa tekin ylpeitä itsestänne ja saavutuksistanne, olivat ne sitten pieniä tai suuria. Sanonta siitä, miten kuka vain voi olla mitä vain on mielestäni täysin totta. Uskaltakaa tavoitella suuria unelmianne rohkeasti.
Lämpimät onnittelut tuoreille ylioppilaille ja hyvää itsenäisyyspäivää.
Nea Kiesilä
Syksyn 2026 ylioppilas
