Tuusulan lukion blogi
13.20
Kellokosken syksyn 2025 ylioppilaan puhe
Arvoisa juhlaväki, hyvät ylioppilaat!
Muistan vielä, kuinka vain muutama kesä sitten olin rehtorin haastattelussa. Siellä minulta kysyttiin, miltä lukion aloittaminen tuntuu ja mitä odotuksia minulla olisi lukion suhteen. Nyt minulla on tavallaan edessäni sama kysymys, vain hieman myöhemmin ja jälkikäteen tarkasteltuna.
En halua kaunistella. En siis aio heitellä metaforia ja kuvailla lukiotaivaltani matkana, joka alkaa ja päättyy mutkien kautta siihen, että myrskyn jälkeen on poutasää. Olen valvonut matematiikan tehtävien parissa yöhön asti. Olen joutunut nielemään jännityksen, pelon ja ahdistuksen sekä kohtaamaan pakokauhun ylioppilaskokeessa. Olen siedättynyt lukion tahtiin ja siihen, että olen “aina hieman muista jäljessä”.
Yleensä lukion voi viettää kahdella eri tavalla: kulkemalla joko sosiaalista tai akateemista tietä. Sosiaalinen elämä syö aikaa ja tilaa opinnoilta, kun taas opinnot syövät aikaa ja tilaa sosiaaliselta elämältä. Kun lisätään vielä harrastukset päälle, se, mihin aikansa laittaa, ei ole mikään itsestäänselvyys. Meistä jokainen on valinnut hieman eri painopisteen, ja se on täysin ok.
Olen tietenkin ylpeä seisoessani tässä 3,5 vuoden jälkeen. En kuitenkaan halua hukuttaa kolhuja omaan ylpeyteeni, sillä ne ovat olleet niin keskeinen osa tätä elämänvaihetta. Aikani lukiossa on ollut osin kamppailua omien ajatusteni ja epäonnistumisen pelon kanssa. Uskon, että teilläkin on ollut vähintäänkin kohtuullisella mitalla epätoivon, väsymyksen ja ahdingon hetkiä. En halua synkistellä; haluan vain osoittaa, että ne ovat olleet yhtä lailla osa meidän kaikkien yhteistä kokemusta.
Toisaalta lukioon on mahtunut paljon hyvää. Päättöviikkojen välissä olen saanut voimaa musiikista, omasta perheestäni ja opettajista. Timo on lohduttanut ja antanut setämiehen neuvoja. Jokke on muistuttanut, mitä suhteellisuusteoria käytännössä tarkoittaa. Sanna on aina hymyillyt. Olen saanut muutaman kaverinkin, joiden kanssa toivon tulevani juttuun vielä jatkossakin.
Vaihto-oppilaaksi en varsinaisesti halunnut, mutta sitäkin jännittävämpää oli päästä Sveitsiin CERNin tutkimuslaitokselle. Viime vuoden Wanhojen tanssit oli hieno elämys, vaikka en alunperin ajatellut lähteä. Tulen muistamaan toimipisteemme myös yhteisistä laneista, joiden toivon jatkuvan niin kauan kuin osallistujia riittää.
Kolmen ja puolen vuoden aikana lukio on tarjonnut paljon tietoa, mutta totuus on, ettei kaikkea pysty muistamaan tai omaksumaan. Se onkin lukion vaikeus. On lukuisia aineita, kymmeniä moduuleja ja opintojaksoja, eikä vielä mahdollisuutta erikoistua. Minua on lohduttanut toistaa itselleni: sen, minkä on aiemmin osannut, pystyy hallitsemaan myöhemminkin. Jos siis et muista nyt, miten yhdistetty funktio derivoidaan, se ei haittaa. Samalla sen, mitä ei ole vielä oppinut, ehtii oppia myöhemminkin.
On selvää, että arvosanat vaikuttavat niin minun kuin meidän muidenkin valintoihin jatko-opintoihin lähtiessämme. Toisaalta usein kuulee sanottavan, ettei ketään työnantajaa kiinnosta tuliko kokeesta cum laude vai laudatur. Arvosanoilla siis on ja ei ole merkitystä. Minulta ei kannata kysyä, koska minä en tiedä. Kuitenkin olisi keneltä tahansa perusteltua toivoa, että jokainen olisi tällä hetkellä tyytyväinen siihen, mitä on saavuttanut.
Arvosanoista riippumatta olen itse oivaltanut, ettei lukio valmenna työelämään eikä sosiaaliseen elämään. Lukio antaa ainoastaan kattavan yleissivistyksen ja erilaisia työkaluja sen jäsentämiseksi. Siinä ainakin yksi syy, miksi ylioppilastodistuksella ei olisi merkitystä. Tietyt asiat ovat lukion opetussuuunnitelman ulottumattomissa, ja ehkä hyvä niin, ettei ihan poliisivaltiossa eletä.
Jos totta puhutaan, niin minun olisi pitänyt olla tässä jo viime keväänä. Sama pätee myös varmasti joihinkin teistä. Syksyllä valmistuminen on silti tavallaan etuoikeus. Kevään yhteishakuihin on vielä aikaa ja jokainen voi rauhassa päättää, mihin tästä jatkaa. Edessä on muutenkin toivon aikaa: itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi.
Nyt kun ylioppilastutkinto on meidän osalta suoritettu, haluan vain sanoa, että kaikki tiet tästä eteenpäin ovat oikeita. Olkaa ylpeitä siitä, mitä kaverit amiksessa eivät päässeet kokemaan, älkääkä murehtiko sitä, mistä jäitte lukiossa paitsi. Olkaa myös ylpeitä siitä, että tänään ei tarvitse laulaa suvivirttä, sillä kun kevään juna meni jo, niin ollaan sitten kerralla kunnolla myöhässä!
Nyt on meidän vuoromme valita, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Kiitos.
Kasper Nyström
Syksyn 2025 ylioppilas
Kellokoski
Valokuva: Virpi Haikka
