Tuusulan lukion blogi
10.45
"Olen ruma"
Tavallisena sosiaalisen median käyttäjänä selaan päivittäin erilaisia mediavirtoja, ja algoritmit puskevat minulle väkisin kauniita, lähes virheettömiä naisia, ja hämmennyn. Minun hampaani ovat vinot, eivät sellaiset, jotka sopisivat Pepsodentin mainoskuviin. Säärikarvat ovat taas päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Kampaajalla pitäisi käydä ja samalla pudottaa pari liikakiloa. Miksi minä olen näin ruma, enkä näytä samalta kuin ne naiset kuvissaan?
Nykyään kauneus ei ole vain jokaisen oma mielipide, vaan sen määrittelee yhteiskunta, kirjoitetaan opiskelijoiden blogikirjoituksessa Kauneusihanteiden katoavaisuus (oulu.fi/blogs 11.4.2018). Totuus on, että sosiaalinen media ja sen ympäröimä verkosto on valheellista. Kuvia muokataan, valaistusta säädetään ja "virheitä" poistetaan niin kauan, ettei kuvassa ole enää ihminen, vaan täydelliseksi kiillotettu nukke. Kuva kuitenkin esitetään julkaistaessa normaalina, jolloin tavallinen nainen alkaa näyttää virheelliseltä. Miksi minun mahamakkarani näkyvät istuessani, kun tuo Instagram-malli on aivan täydellinen tiimalasi? Olemme unohtaneet luonnollisuuden kokonaan. Kun todellinen, luonnollinen ihmiskeho koetaan sosiaalisen median antaman täydellisyysilluusion myötä rumaksi, nettiä selaavien nuorten itsetunto romahtaa täysin. Nykyiset kauneusihanteet kannustavat meitä vikoja löytäessämme varaamaan suoraan lentoliput Turkkiin ja hyppäämään veitsen alle. Uusi nenä, posket, rinnat. Mahdollisuuksia täydellisyyteen on monia.
Nykyteknologia ja sosiaalisen median yleisyys mahdollistavat sen, että yhä useampi ansaitsee elantonsa "somettamalla" eli tekemällä päivityksiä. Instagram-mallit tuovat leivän pöytään keikistelemällä kameralle ja yksinkertaisesti näyttämällä hyviltä. Kauneus siis myy. Supermallit ovat vielä kategoria erikseen; blogikirjoituksessa kerrotaan, miten mallit joutuvat keikkumaan anorektisuuden rajamailla vain pystyäkseen takaamaan työnsä pitämisen. Videossa Kauneuden markkinointi (youtube.com 4.9.2017) ihmetellään, kuinka nykyiset kauneusihanteet ovat todella epäluonnollisia, kuten hampaiden vitivalkoisuus tai suorastaan posliinit käsivarret. Kun sosiaalista mediaa työkseen tekevät kaunottaret mainostavat näitä piirteitä luonnollisina, olomme saadaan rumaksi ja ällöttäväksi, kun on tietysti kauhistuttavaa ja epähygieenistä kasvaa karvaa. Kosmetiikkabisnes laulaa, kun ihmisistä tulee epävarmoja. Videolla kritisoidaan, miten mainostamalla ja luonnollisen epäluonnollistamisella saadaan kuluttajat ansaan. Yritysten tehtävä on myydä. Tietysti kuluttajat lankeavat ostamaan taikatreeniohjelmia, jotka lupaavat Kim Kardashian-pepun sormia napsauttamalla ja ihmevoiteita kadottamaan viimeisetkin ihohuokoset kasvoilta. Sosiaalisessa mediassa esiintyy niin paljon piilomainontaa, että tällaiselle sisällölle altistuu vahingossakin. Ei ihme, että se sekoittaa pään. Videolla mainitaan, että kauneus olisi vain bisnestä, ja nykyhetkessä tilanne alkaa vaikuttamaan aika pahasti siltä.
Uusia kauneustrendejä pulpahtaa trendaamaan jatkuvalla syötteellä. Aikaisemmin vertasimme itseämme lähipiirin ihmisiin, mutta nyt vertailun kohteita on satoja tuhansia. Opiskelijoiden blogikirjoituksessa kerrotaan kauneusihanteiden historiasta, jotka muuttuvat jokaisella vuosikymmenellä. Jos saisi kehonsa jollakin ihmeellä täydellisen laihaksi, kuin hammastikuksi, ensi vuonna täytyisi jo olla kurvikas ja varusteltu täyteläisillä muodoilla. Riittääkö siis ikinä mikään? Riittämättömyyden ja rumuuden tunne johtaa nuorten käyttäjien lisäksi myös varttuneemmankin naisen epätoivoon, itsetunto-ongelmiin ja pahimmillaan syömishäiriöihin. Minulla on ollut aina terve suhde ruokaan, mutta joskus pieni ääni olkapäälläni vihjaa, kannattaisiko pulla jättää syömättä, jotta olisin kauniimpi ja laihempi. Meille kerrotaan hyvin tarkasti, millainen naiskehon tulisi olla. Ei, ei biologisesti toimiva ja terve, vaan virheetön. Hoikka, ei liian hoikka. Vahva, muttei liian vahva - silloinhan olisimme käytännössä miehiä! Blogikirjoituksessa mainitaan, että nykypäivänä mediassa tärkeässä roolissa on kehopositiivisuusliike, joka saa kaikenkokoiset ja -väriset tuntemaan olonsa yhtä kauniiksi ja arvokkaiksi. Olen hämmästynyt, sillä en ole koskaan törmännyt tällaiseen liikkeeseen, vaan algoritmi puskee väkisin markkinoivaa tai epävarmuutta lisäävää sisältöä.
Edith Södergran miettii runossaan Kauneus (Runoja 1916), mitä kauneus on. Hän pohtii, onko kauneus ylenpalttisuutta, kaikkea ylitsepursuavaa, vai onko se köyhyyttä. Södergran mainitsee kuitenkin myös, että kauneus olen minä. Niin minä olen, ja niin on myös jokainen muukin. Kauneutta ei ole se, mitä sosiaalinen media meille tarjoaa. Tietysti kuvien naiset ovat kauniita, turha sitä on kiistää. Tulee silti muistaa, ettei kauneuden tarvitse olla niin objektiivista. Kiltteys on kaunista. Nauru on kaunista. Olemme vain unohtaneet sen, mitä normaali ihmisyys on. Jatkamme sosiaalisen median käyttöä, vaikka tiedämme sen olevan harhakuvaa ja lietsovan epävarmuutta. En siis ole ruma. Sosiaalinen media on.
