Tuusulan lukion blogi
12.50
Tippukiviä, vankikarkuri ja gondoli-ajelu
Tuusulan lukion eri toimipisteiden yhteinen kansainvälisyysprojekti, Agora, suuntautui viime syksynä Sloveniaan ja Pohjois-Italiaan. Projektiin kuuluu kulttuurikasvatuskurssi ja opintomatka. Kiinnostavaan projektiin valittiin 24 opiskelijaa erillisellä haulla. Opiskelijat valmistivat projektissa Slovenian tai Pohjois-Italian historiaan, uskontoon, maantieteeseen tai taiteeseen liittyvän tutkielman. Opintomatka suunniteltiinn opiskelijoiden pienryhmissä, joissa yksi pienryhmä oli vastuussa yhdestä matkapäivästä. Projektissa on neljä ohjaavaa opettajaa.
Syksyn 2024 opintomatkalla tutustuimme kahteen samaan aikaan erilaiseen ja myös samanlaiseen maahan. Italia ja Slovenia ovat naapurimaita ja molemmissa valtauskontona on katolilaisuus. Slovenia on kuitenkin historiansa aikana ollut useiden Euroopan suurvaltojen alaisuudessa: antiikin Rooma, Pyhä Saksalais-Roomalainen keisarikunta keskiajalla, Itävalta-Unkarin keisarikunta ja Jugoslavia 1900-luvulla. Nykyään Slovenia on EU:n ja Naton jäsenmaa. Pohjois-Italialla on pitkä historia, johon kuuluu etruskien aika, antiikin Rooma, keskiajan ja renessanssin kaupunkivaltioiden sekä yhdistyneen Italian aika 1800-2000-luvuilla. Italia oli Euroopan yhdentymisen perustajajäsen jo 1950-luvulla.
Opiskelijoiden Agora-projektin matkapäiväkirja syksy 2024
Lauantai 5.10.2024
Ensimmäisenä matkapäivänä lähdimme aamuyöstä Suomesta kohti Ljubljanaa, Slovenian pääkaupunkia. Alkuvaikutelma Slovenian maaperällä oli myönteinen. Alpeilta puhalsi raikas vuoristoilma ja kukkuloiden rinteiden sekametsät ja purot tekivät vaikutuksen. Majoituimme Ljubljanassa vilkkaassa vanhassa kaupungissa sijaitsevaan hotelliin.
Ensimmäisenä päivänä pääsimme heti seuraamaan hotellin viereisellä Slovenian kansallisrunoilijan mukaan nimetyllä Presêrenin-aukiolla ollutta abortin vastaista mielenosoitusta. Neljän opiskelijan pienryhmä oli suunnitellut meille kävelykierroksen Ljubljanan vanhassa kaupungissa, jota halkoo Ljubljanica-joki. Joen ylittää monet pienet sillat, joista tunnetuimpia ovat Lohikäärme-silta, Kolmoissilta ja Teurastajien silta. Lohikäärme on Ljubljanan symboli. Lohikäärme-siltaan liittyy legendat neitsyistä ja lohikäärmeen tappavasta sankarista. Kolminkertainen silta on omistettu Itävallan keisarikunnan arkkiherttua Franz Karlille. Kävelykierroksen jälkeen tutustuimme paikalliseen toriin, jossa myytiin kaikkea mahdollista syksyn vihannes- ja juuressatoa, vaatteita, käsityötuotteita, koruja.
Iltapäivällä vierailimme Slovenian kansallismuseossa ja luonnonhistoriallisessa museossa. Kansallismuseossa oli näyttely, joka kertoi alueen asutuksen historiasta kautta aikojen. Esihistoriallisella ajalla Slovenian tunnetuissa luolastoissa asui Neanderthalin ihmisiä. Pronssikaudella alueella asui metsästäjä-kalastajia, illyrialaisia ja jopa kelttejä sekä myöhemmin roomalaisia. Antiikin Rooman ja varhaiskeskiajan taitteessa alueella vaelsi useita kansoja: hunnit, ostrogootit ja langobardit. Slovenia on ollut monikulttuuristen kansojen läpikulku tai risteyspaikka. Turkkilaisten valtaannousun sloveenit estivät 1400-luvulla - monia joutui kuitenkin sotavangeiksi ja orjiksi Ottomaanien hoviin tai muualle. 1300-luvulta alkaen Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian ristiriitainen vaikutus on ollut pitkä.
Luonnonhistorian museossa tutustuimme Slovenian eläimistöön, joka koostuu vuoristoalueiden lajeista: gemssi, villisika, murmeli ja karhu. Museossa oli myös mammutin näköisluuranko ja laaja perhoskokoelma.
Illalla kävelimme ja ruokailimme vanhassa kaupungissa. Pitkän päivän jälkeen nukahdimme nopeasti hotellissa.
Sunnuntai 6.10.2024
Aamu alkoi hotellin aamupalalla. Aamupala oli suppeahko, mutta riittävä. Heti aamulla suuntasimme funikulaarille, joka vei meidät jyrkkää mäkeä pitkin Ljubljanan linnaan. Päästyämme linnaan tapasimme oppaan, joka vei meidät opastetulle kierrokselle, jossa kerrottiin linnan historiasta ja arkkitehtuurista. Kierros kesti noin tunnin, jonka jälkeen saimme nähdä mielenkiintoisen 3D-elokuvan tarkemmin linnan historiasta. Loppuajan saimme kierrellä vapaasti tutustuen linnaan ja sen alueeseen n. 1,5 tunnin ajan.
Linnan historia ulottuu hyvin pitkälle. Linna on rakennettu 1100-luvulla, jolloin se toimi keskiaikaisena puolustuslinnoituksena suojellen kaupunkia. Linnan sijainti kukkulan päällä onkin tärkeä osa puolustusta. Vuonna 1485 linna sai nykyisen muotonsa Habsburgien suvun johdosta, kun sille tehtiin lähes kokonaisvaltainen peruskorjaus. 1600-1700-luvuilla linnan tehtävänä oli toimia sotilassairaalana sekä asevarastona. Myöhemmin vuonna 1900-luvun alussa linna siirtyi Ljubljanan kunnan haltuun ja asumispulan takia sinne rakennettiin kaupunkilaisille asuntoja. Viimeiset asukkaat muuttivat pois vuonna 1963 kunnostustöiden vuoksi.
Opastuskierroksella saimme käydä esimerkiksi vanhassa vankisellissä, jonne ei ollut ovea vaan vangit pudotettiin korkealta selliin köysien ja ketjujen avulla. Vankisellissä ei ollut kattoa, vaan vangit olivat täysin sään ja luonnon olosuhteiden armoilla. Nykyään linna on avoin kaikille, joskin osaan tiloista pääsee vain yleisellä lipulla. Pääsymaksullisia osia ovat esim. linnan suosittu kellotorni, josta avautuu näkymät koko kaupungin ylle, nukkemuseo jossa on näytillä erilaisia nukkeja, sekä virtuaalinäyttely.
Iltapäivällä vierailimme Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Katolinen kirkko sijaitsee Ljubljanan keskustassa ja sen olemus kohoaa ympäröivien talojen lomasta. Rakennus on hieno jo ulkoapäin, mutta sen taide ja yksityiskohdat pistävät silmään erityisesti sisälle astuttaessa. Kirkko sisältää runsaasti tyypillisen katolisen kirkon piirteitä, mukaanlukien laajat kattoa ja seiniä peittävät maalaukset, sekä kultaiset yksityiskohdat. Kirkko on hyvin suuri ja vaikuttava. Kirkolta jatkoimme matkaa Ljubljanan Tivoli-puistoon. Puisto on suuri, ja se sisältää esim. vaihtuvan valokuvanäyttelyn, luonnontieteellisen puutarhan, runsaasti eri puulajeja sekä kartanon ja suihkulähteitä. Puisto oli kivaa vaihtelua kaupungin hälinän keskellä.
Maanantai 7.10.2024
Lähdimme aamulla varhain Ljubljanan rautatieasemalta junalla Postojnaan, jossa sijaitsee Park Postojnska Jaman luolasto. Se on yksi maailman laajimpia luolastoja ja Slovenian tunnetuin nähtävyys, josta löytyy yhteensä 24 km tippukiviverkostoa.
Tutustuimme luolastoon suuressa turistiryhmässä junalla ja kävellen. Luolastoon on rakennettu “possujunarata”. Junassa istutaan avopenkeissä ja se kiemurtelee luolaston sisällä 3,5km. Junamatkan lisäksi kävelimme 1,5 km erilaisten “luolahuoneiden” läpi. Luolakierros kesti 1,5h.
Retki luolastoon oli todella mielenkiintoinen, sillä se on ainoa tämänkaltainen. Retkellä meitä ohjeisti ja kertoi luolan historiasta opas. Luolassa oli todella kosteaa ja viileää, mutta välittämättä siitä luolassa oli mukava olla, sillä kävellessä sinulle tuli lämmin.
Opas kertoi, että alin merenpinnan alapuolella oleva kohta on noin 1000 metriä luolaston sisällä. Kovettumat muodostuvat mineraaleista, kun neste tippuu hitaasti samaan kohtaan. Kovettumat kasvavat noin 1 cm 100 vuodessa.
Luolastosta siirryimme Predjman linnaan, joka on rakennettu jyrkän kallion seinämään. Linnassa on luolahuoneita ja ulkonevassa osassa on rakennettuja linnahuoneita. Linna oli iso ja todella kaunis.
Linnasta näkyi, että se on rakennettu 1200-luvulla, sillä siellä oli esimerkiksi todella isot portaat, sekä vessoissa ei ollut vessanpönttöä vaan reikä ulkopuolelle ja kaikki ulosteet lensivät muurin ulkopuolelle nurmikolle.
Paluumatkalla oli jännitystä, koska emme tienneet ehdimmekö iltapäivän paluujunaan. Ryhmäkuljetuksemme autoilijat ajoivat vauhdikkaasti pitkin kukkuloita kiemurtelevia kyläteitä. Slovenialaiset kuljettajat osoittautui taitaviksi ja ehdimme muutamaa minuuttia ennen lähtöä asemalle.
Illalla osa porukasta vapaaehtoiset menivät kauppakeskukseen. Aluksi päätyivät väärään paikkaan, mutta sen jälkeen he selvisivät oikeaan kauppakeskukseen.
Tiistai 8.10.2024
Aamulla lähdimme kello 9 bussilla hotellilta kohti Triesteä. Saavuimme Triesteen noin kello 10.30. Siellä menimme porukalla Pyhän Spyridonin ortodoksikirkkoon ja antiikin roomalaisen teatterin raunioille. Sen jälkeen oli vapaata aikaa noin 2,5 tuntia. Lopuksi kokoonnuimme rautatieasemalla ja lähdimme bussilla kohti Mestre:ä noin klo 13.30.
Saavuimme Mestreen ja jouduimme pieniin hankaluuksiin, sillä bussikuski ei tiennyt, että olemme maksaneet turistimaksun. Kuski vaati meiltä rahaa, mutta emme maksaneet, sillä olimme jo aikaisemmin maksaneet sen bussifirman pomolle. Timo meni selvittämään asiaa kuskin kanssa ulos. Asia selvisi ja pääsimme hotellille (Hotel San Carlo).
Illalla sai valita meneekö koripallo-otteluun tai Henri Matissen taidenäyttelyyn. Suurin osa ryhmästä meni koripall0-otteluun ja pari taidenäyttelyyn. Taidenäyttelyssä oli paljon erilaisia maalauksia ja pari veistosta. Veistokset ja maalaukset olivat tehty eri vuosina ja tuotu Italiaan hetkellisesti kiertävään taidenäyttelyyn. Taidenäyttely kulkee ympäri Eurooppaa. Taidenäyttelyssä käyneet pääsivät sen jälkeen syömään niillä rahoilla millä muut menivät koripallo-otteluun. Koripallo ottelu kesti noin 2 tuntia, se alkoi kahdeksalta ja loppu noin kymmeneltä.
Keskiviikko 9.10.2024
Venetsiassa tutustuimme Pyhän Markuksen aukiolla: Basilica, Il Dogen palatsi, Correrin museo ja Kellotorni.
Torstai 10.10.2024
Aamulla lähdimme käymään uudestaan Venetsiassa. Siellä oli paljon omaa aikaa, minkä aikana sai esimerkiksi käydä ostoksilla ja mennä ajelemaan gondolilla. Olimme siellä iltapäivään saakka ja sen jälkeen lähdimme takaisin hotellille ja bussilla kohti lentokenttää. Koneeseen pääsimme noin klo 20.30 aikaan. Sen jälkeen olikin matka kohti suomea. Kotona oltiin noin klo 12.
