Tuusulan lukion blogi
12.50
Mikä minusta tulee isona?
Lapsuuden toiveammatteja useimmille meistä ovat olleet lääkäri, sairaanhoitaja, leipuri, lakaisukoneenkuljettaja tai kampaaja. Haaveet auttavat meitä kasvamisessa kohti aikuisuutta. Harva lukiolainen tavoittelee enää lapsuuden haaveammattia. Lapsenusko on vaihtunut epävarmuuteen runsaiden vaihtoehtojen edessä.
Omana lukioaikana käytössäni oli Työvoimaministeriön Ammatinvalinnanohjaustoimiston julkaisema “Korkeakoulut ja opistot” -kirja, josta löytyivät kaikki silloisten opistojen ja korkeakoulujen hakukohteet. Painettua kirjaa oli helppo selailla ja pohtia, mihinkähän oikein hakisin opiskelemaan. Mielessäni pyöri myös ajatukset “minnekköhän pääsisin opiskelemaan” ja “minnekköhän uskaltaisin hakea”. Opinto-ohjausta silloin ei ollut, joten yhdessä ystävieni kanssa pohdimme opintoja lukion jälkeen. Selvää oli kuitenkin se, että kotoa muutetaan ja pitkälle, koska se oli ainut mahdollisuus, jos halusi opiskella korkeakoulussa.
Aikaa omista ajoistani on kulunut, mutta ydinkysymykset ovat samat tämän päivän lukiolaisilla: Mikä ala, koulutus ja mihin korkeakouluun? Saanko töitä valmistumisen jälkeen? Vaihtoehtoja on paljon ja tietoa löytyy, mutta mikä niistä vastaa omia arvojani, kykyjäni ja toiveitani. Googlaamalla nuori ei välttämättä löydä ajantasaista tietoa ja se aiheuttaa hämmennystä. Lisämausteina pohdintasopassa ovat ensikertalaiskiintiöt. Onnistunko saamaan uuden koulutuspaikan, jos valitsemani koulutus osoittautuukin minulle vääräksi.
Korkeakouluihin on pääsääntöisesti kaksi valintatapaa: todistusvalinta ja valintakoevalinta, poikkeuksena taidealat. Todistusvalinta luo painetta onnistua kirjoituksissa mahdollisimman hyvin. Tätä on kritisoitu, ymmärrettävästi. Nuoruuden soisi olevan huoletonta kasvun aikaa ja mahdollinen opiskelun kevyesti ottaminen lukiossa ei saisi määritellä tulevaisuutta. Ylioppilastutkinnon arvosanoja voi nyt korottaa rajoittamattomasti, joten ei hätää. Valintakokeita ei myöskään pidä pelätä, koska niissä piilee uusi mahdollisuus unelman toteutumiseen.
Korkeakoulujen valintakokeet ovat yhtenäistyneet. Ensin ammattikorkeakoulut loivat sähköisen eri osioista koostuvan valintakokeen. Koulutusalan mukaan hakija vastaa kokeessa tiettyihin osiin. Yhteisiä kaikille aloille ovat päättelytaidot, äidinkieli ja englanti. Matematiikka sisältyy myös lukuun ottamatta yhtä koulutusalaa kokeeseen. Yliopistoissa otetaan käyttöön uudet valtakunnalliset valintakoeryhmät tänä keväänä. Yhteen kokeeseen osallistumalla voi hakea useampaan koulutukseen eri yliopistoihin. Tämä on hieno parannus erityisesti hakijaa ajatellen. Kokeet perustuvat joko lukion oppimääriin, pari päivää ennen koetta julkaistavaan aineistoon tai kokeessa jaettavaan aineistoon. Valintakokeissa korostuvat mm. tiedon omaksuminen ja kriittinen tarkastelu.
Palaan ydinkysymyksiin, mikä minusta tulee isona ja miten teen päätöksen? Tiedonhankinta on tosi tärkeää. Nuori tarvitsee ohjausta tiedon lähteille, Opintopolkuun, ammattikorkeakouun.fi- ja yliopistovalinnat.fi -sivustoille. Eri vaihtoehtoihin perehtymällä tuska kasvaa ja pienenee, aaltomaisesti, mutta kyllä “jyvä alkaa erottua akanoista”. Tulevan kakkosten urapäivän tavoite on auttaa lukiolaista valintojen teossa. Puheenvuorojen kuuntelu eri aloilta lisää tietoa koulutuksen lisäksi työelämässä toimimisesta. Pohdinta tulevaisuudesta ja koulutusvalinnoista on pitkä prosessi, joka on alkanut jo lapsuudessa ja kiihtyy kohti lukion loppua. Keskustelut ystävien, läheisten, opettajien ja luotetun opon kanssa ovat oleellinen osa tätä prosessia ja päätöksentekoa.
Pirkko Haatainen, opinto-ohjaaja
